Olen lapsesta asti ollut hyvin eläinrakas. Jossain vaiheessa kävin ratsastamassa, mutta se oli kallista joten päädyin naapuriin hoitamaan lehmiä. Siellä minulle vähitellen annettiin vastuuta enemmän ja enemmän. Koiraa olisin kovasti halunnut mutta sain Suomenajokoiran koska isäni metsästi. Oli tyytyminen siihen kunnes löysin ihmisiä kylältä jotka mahdollisti koirien harjaamista ja ulkoiluttamista, näyttelykäyntejä ja koiravahtina olemista. Tutuiksi tuli Briard, belgianpaimenkoira, labradorinnoutaja, novascotiannoutaja, saksanpaimenkoira. Toki koiria oli muuallakin. Muistaakseni 2006 minulle tuli sekarotuinen paimenkoiratyyppinen koira jonka kanssa harrastin tokoa ja kävin temppukursseilla. Eniten minua on miellyttänyt jättirotuiset koirat.

2008 meille tuli ensimmäinen Landseer, uros nimeltään Haapaniemen Notos eli Chevy. Se oli lempeä ja kiltti koira, mut varsin maanantai versio. Toinen reisiluu oli lyhyempi. Toinen kives ei laskeutunut, todella suorat kulmaukset ja kerkesipä ristisidekin revetä. 

2011 kävin kasvattajakurssin ja anoin kennelnimen. Aloin pohtimaan joskos löytyisi miellyttävä narttu jostain, päädyin tuomaan Hollannista reilu puolivuotiaan nartun Neaira amma us Arsbouphis eli Nova. Se on ollut elämäni "the koira" siitä myös alkoi kasvatustyöni. 

2014 on syntynyt ensimmäinen lansupentue.

Eurasier on puolestaan ollut lapsuudesta asti haave koska paljon nykyistä Pertunmaan kylillä Eukkuja koska siellä oli rodun kasvattaja ja paljon jäi siihen aikaan kylälle koiria. Osasin silloin vain haaveilla sellaisesta.